Etsi:

Armovalitsemus

ARMOVALITSEMUS, on tapahtunut ijankaikkisuudessa, Eph. 1:4. 2. Tess. 2:13. 2. Tim. 1:9. Matt. 25:34. Sen vaikuttavainen syy on kolmiyhteisen Jumalan vapaa ja armollinen tahto: ja omistetaan Jumalalle: ei personain, vaan olemisen puolesta; nimittäin kaikelle kolmelle personalle, Isälle Jumalalle, Rom. 8:28, 29. Eph, 1:4. Jumalan Pojalle, Joh. 13:18. 15:16, 19. Pyhälle Hengelle, Ap. T. 13:2. 2. Tess, 2:13. Sen kehoittavainen sisällinen syy on sula Jumalan armo ja laupius, Rom. 9:11-16. Eph. 1:5, 6. 2. Tim. 1:9. Jonka tähden se kutsutaan armovalitsemiseksi, Rom. 11:5.

Sen ulkonainen, kehoittavainen ja ansaitseva syy on Kristus Jesus, ja hänen kallis ansionsa, joka uskolla vastaan otetaan ja omistetaan, Eph. 1:3- 7. 2. Tim. 1:9. Armovalitsemisessa tulee tutkittavaksi: ( 1 ) Jumalan tahdon hyvä suosio, Eph. 1:5, 9. Se on Jumalan ijankaikkinen neuvo ja aikomus, jolla Jumala ijankaikkisuudesta on päättänyt, että ne, jotka uskossa Jesukseen loppuun asti pysyvät, tulevat autuaaksi, Joh. 3:16-18. 1:12. Eph. 1:11. Rom. 8:28. 2. Tim. 1:9. Sitte (2) on, Jumalan jumalallinen tietäminen, jolla Jumala ijankaikkisuudesta edellä käsin näki, tiesi ja tunsi jokaisen erinomaisesti, jotka Jesukseen loppuun asti uskoisivat, Rom. 8:29. 1. Piet. 1:1, 2. Liki näitä kahta seurasi (3) jokaisen uskossa pysyväisen ijankaikkinen armovalitsemus, Rom. 8:29, 30. Sentähden ei ole armovalitsemus tapahtunut paljaasta neuvon päätöksestä, niinkuin ei Jumala olisi muuta katsonut eli tarkoittanut kuin että se hänelle niin kelpasi; vaan jumala katsoi ynnä Kristusta ja hänen kallista ansiotansa, ja elävää uskoa, jossa ihminen oli vahvana pysyvä ja itse kuolemassa seisova, Ilm. K. 2:10. Matt. 24:13. Sillä niinkuin Jumala kuin hän meitä siunasi, teki meitä otolliseksi ja valitsi Kristuksessa, Eph. 1:3-6. Jumalan Pojan kuvan kaltaiseksi, vanhurskauteen ja kunniaan, Rom. 8:29, 30. Lasten oikeuteen, taivaalliseen perintöön, Eph. 1:5, 11. Ja autuuteen, 2. Tess. 2:13, niin tarkoitti hän myös totisesti ja vastaansanomattomasti Kristusta ja hänen ansiotansa ja myös vastaanottavaista uskoa; sillä ei näistä yhtään taideta ilman uskoa saavuttaa, Mark. 16:16. Joh. 1:12. 3:16, 18. Gal. 3:26. Ja ilman uskota on mahdotoin kelvata Jumalalle, Hebr. 11:6. Rom. 10:4. 14:23. Tämä asia myös osoitetaan siitä yhden kaltaisuudesta, joka syiden suhteen on Jumalan ijankaikkisen neuvon ja aikomisen välillä armovalitsemisessa, ja itse armovalitsemisen käyttäymisen välillä, tässä elämässä vanhurskaaksi ja autuaaksi tekemisessä, Joh. 3:16, 18, 36. 1:12. Sillä niinkuin Jumala täällä ajassa tekee meitä vanhurskaaksi ja autuaaksi, sulasta armosta Jesuksen Kristuksen tähden, Eph. 2:8. Tit. 3:4, 5. Rom. 3:24, 4:6. Gal, 2:16. Aivan niin on Jumala, mainittuin syiden tähden ijankaikkisuudessa päättänyt tehdä meitä vanhurskaaksi ja autuaaksi: muutoin olis se aivan sopimatoin, ja Jumalan sekä aikomisen ja neuvon, että sen täyttämisen vaiheella suuri erinkaltaisuus; sillä ei Jumala armovalitsemisessa ole katsonut ihmisen avuja, omaa vakuutta ja hyviä töitä, 2. Tim. 1:9. Me olemme tosin Kristuksessa valitut hyviä töitä tekemään, Eph. 1:4-6, 11. vaan emme ole töiden tähden valitut, muutoin olis armovalitsemus ansiosta, Rom. 11:5, 6. Emmekä olisi armovalitsemisesta, niinkuin Paavali, vakuutetut, 2. Tim. 1:12. Vaan Jumala on armovalitsemisessa ainoastansa katsonut autuutemme Päämiestä Kristusta Jesusta, Hebr. 2:10. 5:9. Niinkuin jo osoitettu on, ja laviammalta nähdään, 2. Kor 5:19. Joh. 1:14, 16, 17. Ap. T. 4:12. 10:43. Ja vaikka Kristus kyllä on kaikkein edessä kärsinyt piinan ja kuoleman, 1. Tim. 4:10. 2. Kor. 5:15. Hebr. 2:9. Ei kuitenkaan armovalitsemus tarkoita muita, kuin ainoastaan niitä, jotka elävässä uskossa Jeesukseen loppuun asti vahvana pysyvät, Matt. 10:22. 24:13. Ilm. K. 2:10, 2. Piet. 2:20, 21. Muutoin olis armovalitsemus yhteinen, ja ihmiset yhtäläiset autuuden osallisuudessa; koska kuitenkin eroitus on niiden välillä, jotka ovat valitut, ja niiden, jotka eivät ole valitut, Joh. 3:16, 18, 36. On Jumala siis armovalitsemisessa katsonut ihmisten uskoa; ei kuitenkaan sitä uskoa, joka ajaksi ainoasti on, ja sitte lakkaa, Luuk. 8:13. Vaan sitä uskoa joka loppuun asti vahvana pysyy, niinkuin jo osoitettu on. Ei kuitenkaan niin ymmärtäin, kuin olis usko ansaitsevainen ja kehoittavainen syy, joka itsestänsä antais ihmiselle semmoisen mahdollisuuden, joka Jumalan olis taivuttanut tähän armotyöhön, että hän sentähden jonkun valinnut olis; vaan sillä tavalla, että usko on Jumalan asettama välikappale, jolla uskovaiset Jesuksen ja hänen ansionsa ottavat vastaan ja itsellensä omistavat, Joh. 1:12. 3:16, 18. Ei siis ole Jumala langenneesta ihmisen sukukunnasta, ehdottomasti, kaikkia valinnut, Rom. 9:21-23. Matt. 20:16. 22:14. Joh. 15:19. 1. Kor. 1:26, e. 2. Tess. 3:2. Luuk. 10:20. Dan. 12:1. Ilm. K. 21:27. Vaan ainoastansa ne, jotka Jumala ijankaikkisuudesta edellä käsin näki taritun armon vastaan ottaviksi ja uskossa Jesukseen loppuun asti vahvana pysyviksi, Rom. 8:29. 1. Piet. 1:2. 2. Tess. 2:13. Jak. 2:5. Matt. 24:13. Mark. 13:13. 1. Tim. 1:16.

Armovalitsemisen tarkoitus syy, Jumalaan katsoen, on hänen ylistyksensä, Eph. 1:6. Valituita katsoen, heidän ijankaikkinen autuutensa, 1. Piet. 2:9. Matt. 25:34. Ap. T. 13:48.

Armovalitsemus on muuttumatoin, 2. Tim. 2:19. 1. Sam. 15:29. 4. Mos. 23:19. Sillä se on tehty Jumalan oman tahdon hyvästä suosiosta, Eph. 1:5. Hänen omasta neuvostansa ja aikomisestansa, Eph. 1:11. Rom. 8:28. 2. Tim. 1:9. Hänen omasta jumalallisesta tietämisestänsä uskon pysyväisyydessä. Rom. 8:29. 1. Piet. 1:2. Josta armovalitsemisen visseys ja muuttumattomuus tulee, Luuk. 10:20. Joh. 10:14. 13:18. Valitut saattavat joutua ajaksi, ehdon syntein kautta, karkottamaan pois Pyhän Hengen, kadottamaan uskon, ja lankeemaan armosta ulos, 1. Kor. 10:12. Ps. 51:13. Esimerkit siihen, Lot, 1. Mos. 19:32, e. Aaron, 2. Mos. 32:4, 5, e. David, 2. Sam. 11:4, 5, 15. 12:7-9. Pietari, Matt. 26:69, e. Mutta ei kuitenkaan loppuun asti, Ps. 37:24. Joh. 10:28. Hebr. 7:24, 25. Luuk. 22:31, 32. On mahdotointa, että valitut taitavat kadottaa autuuden johon he valitut ovat, Rom. 8:29, 30. Dan. 12:1. Eph. 1:4, 11, 14. Matt. 25:34. 1. Piet. 1:4, 5. Matt. 24:24. Valitut taitavat oikeassa järjestyksessä tulla vakuutetuksi autuudestansa, vaan he eivät saa lihallisesti olla suruttomat, Phil. 2:12. Rom. 8:13, 17, 38, 39. 1. Joh. 5:10, 11. 2. Kor. 1:22. Eph 1:13, e. 4:30. 2. Kor. 13:5. 1. Kor. 1:9. 2. Tim. 1:13.

Vie hiiren kursori viittauksen päälle, niin näet raamatunkohdan.

Kuuntele seuroja netissä: nettiseurat.info
Raamattu netissä: finbible.fi
Tämän sivuston tekstit ovat rekisteriraamatun sanahakemistosta.
Lisätietoja rekisteriraamatusta: evl.fi
Yhteystieto: rekisteri@rekisteri.eu
Vie hiiren kursori viittauksen päälle, niin näet raamatunkohdan.

Kuuntele seuroja netissä: nettiseurat.info
Raamattu netissä: finbible.fi
Tämän sivuston tekstit ovat rekisteriraamatun sanahakemistosta.
Lisätietoja rekisteriraamatusta: evl.fi
Yhteystieto: rekisteri@rekisteri.eu